Olen piipahtanut uuteen putiikkiin, joka on hiljattain
avattu kotipaikkakunnalleni. Plaraan vaaterekkien naisten vaatteita mieli
harmaana. Aamulla perhe on kiukutellut ja päivällä pomo haukkunut. Ulkona sataa
räntää.
– Voinko auttaa jotenkin? myyjä kysyy iloisesti.
– Ei, kiitos. Katselen vaan.
Myyjä havainnoi lysähtäneen habitukseni ja jättää minut
rauhaan. Kunnioitettavaa pelisilmää. Ei onneksi yritä olla yltiöpositiivinen.
Se ärsyttäisi tässä mielentilassa.
Vähitellen nappailen mustia ja beigenvärisiä vaatteita
käsivarrelleni ja suuntaan kohti pukukoppia.
Nuorena inhosin beigejä alusvaatteita. Niitä kutsuttiin
mummo-kalsareiksi. Nyt kuorrutan beesillä itseni vapaaehtoisesti.
Kalsarinvärisiä vaatteita ovat komerot pullollaan. Löytyy puseroita, takkeja ja
tunikoita, jotka äkkiseltään katsottuna ovat kaikki samannäköisiä. Ne sointuvat
kivasti kulahtaneeseen tukkaan sekä nuutuneeseen ilmeeseen. Suorastaan
säteilevät valoa ja energiaa ympärilleen.
Leena Sääski (vas.) ja yrittäjä Elina Telin Uudenkaupungin Vaateputiikki Elinassa.
Myyjä katsahtaa
asuvalikoimaani ja ehdottaa, jos kokeilisin helmenharmaata kaunista tunikaa,
jonka etumus loistaa kullanvärisistä niiteistä. Hujautan tunikan päälleni ja
parkaisen:
– Kauhea säkki! Tämähän on hirveä.
– Katsotaanpas, rauhoittaa myyjä.
– Siihen voisi sopia hyvin tämä leveä vyö.
– En ole vyö-ihmisiä, torjun jyrkästi. Nyhdän one-size-tunikan helmaa.
– Tämä huivi natsaa myös asuun, toteaa myyjä ja ojentaa suuren punakukkaisen huivin.
Kiedon huivin kaulaani ja saan sen näyttämään
kohtuulliselta. Myyjä jättää vyön roikkumaan vaatetangon päähän näkyvilleni. Ei
yritäkään tyrkyttää sitä. Kohta näpelöin vyötä ja virittelen sitä tunikan
päälle. Ei istu, ei. En ole vyö-ihmisiä. Asiahan tuli jo selväksi.
Myyjä palvelee samaan aikaan paria muutakin asiakasta. Kuin
tyhjästä hän ilmaantuu viereeni ja ryhtyy asettelemaan vyötä lantiolle.
Rypyttää tunikaa sopivassa suhteessa vyöhön, taiteilee huivin ilmavasti ja
rullaa vähäeleisesti ”säkin” hihat käsivarsille.
– Onpas rennon tyylikäs asukokonaisuus! huudahtaa juuri
sisään saapunut asiakas.
– Aikas kiva. Huomaan hymyileväni peilikuvalle.
– Otan nämä kaikki.
– Otan nämä kaikki.
Lähden putiikista unikonvärinen ostoskassi iloisesti kädessä
keikkuen. Räntä ei rasita, perhe on muuttunut hauskaksi ja pomokin on taas ihan
bueno.
Ovipumppu laulaa ja asiakas kiittää!
Leena Sääski
Markkinoinnin lehtori, SAMK
Markkinoinnin lehtori, SAMK
Kirjoittaja on henkilö, joka seisoo tukevasti kivijalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti